Baileysjuustokakku / Baileys cheese cake

Tässä kakku joka katkaisi kamelin selän.

Tarinahan menee näin. Tein tämän herkullisen Baileyskakun tyttöjen iltaan. Hyytelöpintaisen juustokakun koristelu on mielestäni hiukan haasteellista joten koristeluja mietin monta iltaa. Kunnes sitten päätin koristelussa juhlistaa illan emännän mieltymystä punaiseen väriin ja korkkareihin. Lauantai aamupäivällä alkoi suklaan sulattelu ja värjääminen, oli jo aiemmin kokeillut muotteilla suklaan tekoa ja hyvin onnistui. Kaiken piti siis sujua kuin tanssa... mutta enpä testannut etukäteen miten sujuu valkosuklaan värjääminen kirkkaanpunaiseksi. Ensimmäiseen satsiin hurautin väriä oikein kunnolla ja lopputulos oli lusikan ympärille tönkkääntynnyt suklaamönjä.Toisen satsin tein varovaisemmin, väri alkoi olla jo hyvä mutta vähän piti vielä lisätä väriä... ja taas oli suklaa kökkäreistä. Kolmannella kerralla värin lisäys jäi juuri siihen rajamaille, oliko se pilalla vai ei. Päätin että ei ja lusikoin suklaanmuotteihin, koitin tehdä punaiset kannat ja kengänkärjen, kohtuu tönköllä suklaalla se onnistui hyvin. Siihen vaan sitten sulaa tummaa suklaata päälle ja taas homma näytti hyvältä. Pursottelin innoissani kaikenlaisia suklaahäkkyröitä leivinpaperille ja näin jo mielessäni mahtavat abstraktit suklaakoristeet ja ihana korkokengät kakun päällä. Mutta eihän se niin mennyt, suklaakoristeet ei pysyneet millään pystyssä kakun pinnassa ja vaan murenivat pieniksi muruiksi kun niitä käsittelin. Kakku alkoi näyttämään jo aika ankealta, onneksi olin aamulla jossain mielenhäiriössä tehnyt punaisia sokerimassakukkia, varmuuden vuoksi. Sokerimassahan ei kestä hyytelöpinnan päällä, mutta muistin että minulla on vielä puoli laatikkoa suklaasikareita jälkellä. Siltä lootasta sitten vain kivoja suklaahippusiakakun päälle, keskelle kunnon keko jonka päälle voin asetella sokerimassakukat turvallisesti. Korkkareita ja viuhkoja (nekin ihan vaan varalta tehtyjä) aseltelmaksi kukkien ympärille ja pöläys punaista kimalletta. Ei pöllömpää. Mitä nyt vielä lopuksi kun hilettä ripottelin kallistelin päätä nähdäkseni miltä kakku näyttää toisesta kulmasta ja totta kai kun pää kallistuu niin käsi kallistuu ja kakun toiseen reunaan kaatui älytön keko punaista hilettä!!

No, mutta tämä kaikki on ihan normaalia minun kakunkoristelua, en edes kuvittele enää pystyväni toteuttamaan päässä olevia hienoja ajatuksia vaan lopputulos on yleensä aina jotain ihan muuta hädässä kyhättyä. 

Tämän surkuhupaisen kakun kuvaaminen oli se kameli jonka selkä katkesi. Päivässä kun on vain se muutama tunti aikaa jolloin voi päivänvalossa kuvia ottaa ja tässä minun koristelusäädössä meni niin kauan että oli jo pimeää. Olin kuitenkin kakkuun hyvin tyytyväinen niin totta kai se piti päästä dokumentoimaan. Tässä vaiheessa kun olen jo myöhässä kekkereistä alan epätoivossa pienellä kameran räpsyllä kuvia ottamaan ja johan tulee karmeaa kateltavaa. Toinen toistaan huonompia kuvia, niin  rakeisia ja pimeitä että mikään photoshop ei niitä korjaa. Alkoi ottamaan pannuun sen verran paljon että päätin opetella kuvaamisen kunnolla ja varmistaa että pystyn ottamaan hyviä kuvia muulloinkin kun yhden tunnin ajan päivässä. Siksipä nyt on uusivanha Canon järkkäri ostettu äidiltä ja 8 valokuvauskurssia bookattu keväälle. Kai luulis saavan juustokakusta jo siedettävän kuvan noiden jälkeen... ehkä :D

Resepti tähän kakkuun löytyi Kinuskikissalta. Hänen kuvista voitte katsoa minkä värinen kakku oikeasti oli.  Kaiken tämän säätämisen jälkeen kakku maistui hyvältä, tytöt tykkäsivät koristeluista ja muutenkin oli onnistunut ilta. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Ai niin... taksimatkalla ystäväni luo, kuski kaahasi mutkat niin että kakku seilasi kuvussa reunasta reunaan ja sokerimassakukat lensi kiilteen päälle.

Ps. jos olisi helpolla halunut päästä niin olisi vain kopioinut tämän kauniin koristelun joka löytyy Makeaa murmelin täydeltä blogista.