Marjacookiet

Kun sokerihammasta kolottaa, mutta samalla lorvikatari vaivaa niin silloin kannattaa tehdä näitä makoisia ja uber helppoja keksejä. Kaikki ainekset vaan kulhoon, pieni suraus vatkaimella ja nökäreet pellille. Noin niin kuin pähkinänkuoressa. Ainakaan nämä minun pienten kätösten tuotokset ei kauneudella pääse loistamaan, mutta maku oli ulkonäköä huomattavasti parempi.

Alkuperäinenohje on Dansukkerin, itse käytin karpaloiden lisäksi myös pussillisen Biokian kuivattua marjamixiä.

Marjacookiet
18kpl

Ainekset

3 dl Dansukker Fariinisokeria
1 rkl Dansukker Vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 dl kuivattuja karpaloita (tai marjamixiä)
1 dl mantelirouhetta
2 tl leivinjauhetta
200 g pehmeää voita tai margariinia
1 kananmuna

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Mittaa huoneenlämpöiset aineet kulhoon. Sekoita kädellä tai yleiskoneessa taikinaksi. Nostele taikina leivinpaperoidulle pellille kokkareiksi, 9 kpl per pelti, litistä hiukan. Paista noin 12 minuuttia. Jäähdytä ja nauti.

Vapaaehtoisten päivä 2013 - miten me jokainen voisimme auttaa?

Hoitopentu Cora nauttii täysin siemauksin entisen kodittoman kissan Misun hellyydestä

Uskoisin että aika moni meistä miettii jossain vaiheessa elämää, miten voisi auttaakseen hädässä olevia. Itsekkin olen tätä monesti pohtinut, mutta asia jäi mietinnän asteelle lähinnä sen takia, että en keksinyt tapaa miten auttaa. Onneksi nykyään vapaaehtoistoimintaa on lähdetty tuomaan lähemmäksi meitä maija meikäläisiä mm. helpottamalla sen oman vapaaehtoistoiminnan kohteen löytämistä. Toiminta Suomi-palvelu on täynnä erillaisia vapaaehtoistyömahdollisuuksia ympäri Suomea, sieltä löytyy sekä pidempi että lyhempiaikaisia mahdollisuuksia tehdä hyvää toisille.

Lisäksi joulukuun alussa 4.12. vietetään Suomessakin kansainvälistä Vapaaehtoisten päivää. Vapaaehtoisten päivän ympärille on rakennettu Vapaaehtoisten päivä-kampanja bloggaajille, jossa haastemeemin lailla me bloggaajat haastamme toinen toisiamme osallistumaan vapaaehtoistyöhön ja kertomaan hienoista kokemuksistamme lukijoillemme.

Vapaaehtoistyö lähellä sydäntäni ja osa päivittäistä elämääni, joten olin todella iloinen ja otettu kun sain haasteen osallistua tähän kampanjaan ja kunnian potkaista käyntiin tämän tärkeän haasteen. Olen aiemmissa postauksissani vähän jo kertonutkin omasta vapaaehtoistyöstä kodittomian eläinten parissa, mutta nyt siitä vielä vähän enemmän. Haluan tällä kertomuksellani valoittaa mitä kaikkea erillaisia tehtäviä voikaan kuulua vapaaehtoistoimintaa ja kannustaa ihmisiä miettimään olisko mahdollista siihen omaan arkeen ujuttaa jotain, vaikka pienimuotoistakin, toimintaa muiden hyväksi.

Ensimmäinen hoitolainen, nykyinen meidän oma kissa Misu

Oma vapaaehtoistyöni

Itse olen siis mukana Rekku Rescue ry:n toiminnassa. Rekku Rescue ry auttaa kodittomia kissoja ja koiria Suomessa sekä Virossa. Tällä hetkellä pääpaino on kuitenkin Suomalaisten kodittomien kissojen parissa. Viime vuonna uuden kodin Rekku Rescuen kautta löysi 375 kissaa ja 274 koiraa. Suomen eläinsuojelu yhdistys arvioi että Suomessa hylätään tai lopetetaan ihmisten piittaamattoman toiminnan seurauksena jopa 20 000 kissaa vuodessa, joten työnsarkaa riittää.

Kodin saanut hoitokissa Juulia

Kodin saanut hoitokissa Frans

Oma vapaaehtoistyöni alkoi sillä että kerran kuussa osallistuin Rekku rescuen miittiin jossa askartelimme tuotteita varainkeruuta varten. Siis yksi ilta kuukaudessa, ei vielä mitenkään suuresti aikaa vievää, mutta kuitenkin tärkeä apu yhdistykselle. Näihin miitteihin on kaikki tervetulleita, minäkään en ketään tuntenut kun paikalle ilmestyin, mutta tupa on täynny iloisia ja lämpiä ihmisiä joten ei siinä kauaa ehtinyt tuntea oloansa vieraaksi :) 

Kodin saanut hoitokissa Smirre

Kun omasta kissavanhuksesta aika jätti, niin aloitin toimimaan kissojen kotihoitajana. Eli meille tuli asumaan koditon kissa siksi aikaa, että sille uusi koti löytyi. Tällä hetkellä meillä on kotona menossa hoitolainen numero 7, mutta eräälläkin meidän yhdistyksen kotihoitajalla on ollut jo 600 hoitolaista. Rekku Rescuella ei siis ole "kissataloa" jossa kissat olisivat häkeissä, vaan kaikki kissat ovat hoidossa kodeissa meidän kotihoitajien luona. Kotihoitajista on krooninen pula, eli jos sinä haluaisit harkita kotihoitajuutta, siitä löytyy lisää tietoa täältä (ja totta kai minultakin voi kysyä lisää). Omista hoitolaisistani kerron lisää Marian pieni kissahoitola-blogissa ja Facebookissa.

Kotia etsivä hoitolainen Misukka

Kotihoitajuuden lisäksi olen aika monen Rekuilla olevan kissan varaajana, eli kissoista kiinnostuneet ihmiset soittavat minulle, minä haastattelen heidät ja toimin välikätenä kyselijän ja kotihoitajan välillä. Tämäkin on aikaa vievää puuhaa, sillä haluamme varmistaa että kissalle löytyy elinikäinen koti. Kriteerit kodeille on siis tarkat, mutta ei mahdottomat :) 

Uuden kodin löytänyt Rölli, jonka varaajana olin ja josta kävin kuvia näpsimässä sivuillemme.

Kotihoitajuus, varaajana olo, ei lista tähän lopu :D Rekku Rescue tekee yhteistyötä kissaklinikka Felinan kanssa ja yhdistyksellä onkin vakio päivä melkeinpä joka viikonloppu jolloin Felinassa hoidetaan vain Rekkujen kissoja. Kaikki rokotukset, tarkastukset, sterilaatiot ja varhaisterilaatiot hoidetaan siis yhtenä päivänä viikossa. Varsinkin kesäisin tupa on aikalailla täynnä kun pieniä pentuja on kuljetusboxit pullollaan. Minun osuus tässä hoitopäivässä on toimia hoitajana eläinlääkärin apuna. Meillä on pieni porukka vapaahetoisia jotka kukin vuorollaan viettävät päivän hoitajana. Avustamme sterilointileikkauksissa leikkaussalissa, valvomme leikkauksista heräämistä, valmistelemme kissat leikkauskuntoon, autamme tutkimuksissa, rokotuksissa ja sirutuksissa sekä teemme näistä paperityöt. Kukaan meistä ei ole eläintenhoitaja koulutukseltaan, mutta eläinlääkäri kouluttaa meitä ja me "hoitajat" sitten koulutamme uusia. Tämä on yksi tehokas tapa säästää Rekkujen eläinlääkäri kuluissa.

Eräs sunnutaiaamu kissaklinikka Felinassa

Lisäksi Rekut on paljon mukana eri tapahtumissa kuten esim juuri olleilla Elma-messuilla. Nämä tapahtutumatkin pyörii vapaaehtoisvoimin, tarvitaan autokuskeja tavaroiden siirtämiseen, tapahtumapöytien kasaajia, arpoja ja tuotteiden myyjiä ja niitä askartelijoita jotka tekevät tuotteita myyntiin. Kaikenlaista siis. Lisäksi välillä pidämme kahvipuffettia tapahtumissa joten niihin on sitten mahdollisuus leipoa kaikenlaista (mokkapalat on ehdoton  hitti :)).

Nyt on siis omat hoitolaiset hoidettu, kissankyselijöiden kans juteltu, Felinassa ja messuilla oltu, mutta vielä yksi tärkeä homma on jäljellä. Kissojen kuvaus, kohtuu kameran omistavana käyn kuvailemassa muilla hoidossa olevia kissoja jotta niistä saataisiin edustavia kuvia meidän sivuille. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta satsata kuvauskalustoon niin tälläkin tapaa voi auttaa kodittomia kisuja. Kivat kuvat ja tarinat kotia etsivistä kissoista auttaa kodin löytymisessä kummasti.

Kodin löytänyt Julle. Olin myös Jullen varaajana ja valokuvaajana.

Kodin saanut Luru jota kävin kuvaamassa

Mitä sinä voisit tehdä? 

Kynsitaiteilija Mira pisti oman miniputiikin pystyyn Elma messuilla ja keräsi rahaa Rekuille lakkaamalla kynsiä

Minulla aikaa riittää, joten ehdin puuhailemaan kaikenlaista, mutta ei sen vapaaehtoistoiminna tarvitse olla paljoa aikaa vievää. Kerran kuussa osallistuminen askarteluiltaan, silloin tällöin leipominen kahvipuffaan, muutaman kissan kuvaaminen tai vaikka autokyydin antaminen messuille ei vielä kenenkään aikatauluja räjäytä, mutta vapaaehtoisvoimin toimivalle yhdistykselle nämä ovat kultaakin kalliimpia apuja. Eri järjestöillä on varmasti erillaisia lyhytkestoisia tehtäviä joihin voi osallistua. Jos aikaa ei kertakaikkiaan löydy niin jokainen hyväntekeväisyysjärjestö kaipaa myös rahallista apua, antamalla lahjoituksia tai liittymällä kannatusjäseneksi voi auttaa rahallisesti. 

Toivottavasti meistä jokainen miettii uudemman kerran voisiko käyttää omaa aikaa tai varoja muiden auttamiseen. Toiminta Suomi- palvelu on hyvä paikka lähteä etsimään sitä omaa vapaaehtoistoiminnan kohdetta. Ja Vapaaehtoisten päivä-facebook sivuilta löytyy paljon hyvää tietoa ja kokemuksia vapaaehtoistoiminnasta.

Minulle vapaaehtoistyö on tuonut elämään paljon uusia positiivisia asioita, olen saanut uusia ystäviä, oppinut paljon uutta, saanut kokemuksia joita ainoastaan vapaaehtoistyön kautta olisin voinut kokea ja ennen kaikkea olen saanut paljon iloa siitä, että voin tehdä jotain hyvää apua tarvitsevien hyväksi.

Pienistä puroista syntyy suuri joki. Minun blogistani haaste lähtee nyt Turun suunnalle, ihanaan Mama's diary-blogiin.

 Yhteistyössä:

 Vapaaehtoisten päivä 2013

Piparkakkureki ja porot piparkakkukaupungissa

Kauniisti koristellut piparkakut, miten suloisia ne voivatkaan olla. Tässä osoiteessa liikutaan vähän hämärillä vesillä kun on kyse pipereiden tai pikkuleipien koristelusta. Edelliset yritykset eivät ole olleet mitenkään kovin suuri menestys, mutta nyt Dr. Oetkerin PipariBattlen kannustamana oli aika tarttua uudelleen härkää (tai pursotinpussia) sarvista. 

Mietin kovasti mitä ihmettä tekisin, ja ensin mielessä pyöri piparkakkukehto. Todella kummallinen ajatus, eikä ole hajuakaan miten sellaisen edes toteuttaisi joten onneksi keksin vähän paremmin vuodenaikaan sopivan reki-idean. Reen kaveriksi piti tehdä poro (tai kai toi peura ennemminkin on) ja kun sekään ei vielä riittänyt niin sitten aloin väsätä taloja taustalle. Hooh, onneksi aika loppui, tiedä minkä vesitornin olisin seuraavaksi alkanut väkertämään :)

Tämä reki/poro/kylä-hässäkä on siis vartavasten tehty Dr. Oetkerin PipariBattlea varten. Piparkakkujen koristelukisa käy kuumana ja kilpailusarjoja löytyy monen moisia. Palkintona joka sarjan parhaalle on (joka leipurin unelma) Kitchen Aid yleiskone. Nyt siis kaikki nopeasti virittelemään omia pipariluomuksia ja osallistumaan kisaan. Kilpailuaikaa on 12.12. asti jonka jälkeen raati valitsee kustakin sarjasta neljä parasta joista voittajat löytyy yleisöäänestyksellä. Edellisessä Dr. Oetkerin kisassa onnistuin koristelemaan itseni New Yorkiin, mitenhän nyt käy... kääk!

Täältä pääset osallistumaan kisaan, sekä ihailemaan millaisia piparkakkutaideteoksia muut ovat tehneet. 

Yhteistyössä:

Dr. Oetker

Feta-pinaattipiirakka

Viikonloppuna tuli tehtyä pari feta-pinaattipiirakkaa Rekku Rescuen kahvitarjoiluun. Aineksia jäi vähän yli joten tein vielä yhden pienemmän piirakan kotiin, ihan vaan hävikkiviikon kunniaksi. Ostin vasta pitkään etsimäni suorakaiteen muotoisen piirakkavuoan joten sitä piti päästä testaamaan. Tällä taikinamäärällä ohjasta tuli tosi ohut, eikä sitä riittänyt korkeisiin reunoihin.

Feta-pinaattipiirakka
12cmx35cm
(tuplaa täytteen määrä niin täyte riittää 28cm pyöreään vuokaan)

½ pkt Sunnuntai piirakkapohjataikinaa

100g fetaa

½pkt tuoretta pinaattia

½ sipuli

nokare voita

1 muna

1dl kermaa

juustoraastetta

mustapippuria

Lämmitä uuni 200 asteeseen ja voitele piirakkavuoka. Painele taikina vuokaan. Ota leivinpaperia vähän pohjaa reilumpi pala ja rypistä se. Suorista paperia ja aseta se pohjan päälle, lisää paperin päälle reilusti riisiä painoksi ja paista pohjaa uunissa n.10min. Hienonna sipuli ja kuullota voissa. Yhdista kerma ja muna ja sekoita vispillällä hyvin. Murenna myös fetajuusto. Otan pohja uunista ja siirrä riisit leivinpaperin avulla pois pohjan päältä. Levitä sipuli pohjalle, sen jälkeen pinaatti sekä feta. Ripottele päälle hieman juustoraastella ja mustaapippuria. Kaada munakermaseos viimeisenä piirakan päälle. Paista uunin alaosassa n.25 min.

Suklaakuppikakut isänpäiväksi

Ovella kolkuttaa taas uusi juhlapyhä. Isänpäiväherkuksi voisi tarjota vaikkapa näitä suklaakuppikakkuja. Levittämällä kuorrutteen lastalla kakkusten päälle niistä saa vähän äijämäisempiä kun pursottamalla södet kuorrutteet. Olikohan tuo liiottelua? Voiko kuppikakut olla mitenkään äijämäisiä, ei ehkä. No, mutta vähemmän söpöjä sitten.

Minulla on jo hetken ollut haussa sellainen go to -resepti suklaakuppikakuille. Tiedättehän, semmoinen varmasti hyväksi havaittu, pieleen meno mahdollisuus on minimoitua ja jonka voi aina tempasta esiin kun jonnekkin pitää suklaakuppikakkuja tehdä. Muutaman mönkään menneen virityksen jälkeen (todisteet löytyy Facebookista) taisin löytää aika takuuvarman ja mahdottoman maukkaan reseptin. Tän pistän kyllä nyt korvan taakse. Kuorrute menikin sitten sinne "ei tänäänkään kuin Strömsössä"-sarjaan, juoksettui mokoma. Joten tuorejuustokuorrute vaihtui suklaakreemikuorrutteeseen. En valita yhtään :)

Alkupetäinen kuppikakkuresepti löytyy blogista Spoonful of Flour, eli täältä.

21-24kpl

1½dl kaakaojauhetta

1½dl kiehuvaa vettä

5.3dl jauhoja

3/4tl soodaa

3/4tl leivinjauhetta

½tl suolaa

230g voita

4.2dl sokeria

3 munaa

1rkl vaniljasokeria

200g creme fraiche

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen ja laita pareriset muffinssivuoat muffinssipeltiin.

Sekoita kaakaojauhe kiehuvaan veteen, laita syrjään. Sekoita toisessa kulhossa jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola. Laita sokeri ja voi kattilaan ja kuumenna kunnes voi on sulaa. Kaada voi ja sokeri seos kulhoon ja vatkaa seosta kunnes se on jäähtynyt (5-6min) (Huom! laitoin kulhon kylmään veteen vatkauksen ajaksi, mutten ei olisi kyllä seos jäähtynyt noin nopeasti). Sekoita joukkoon munat yksitellen sekä vaniljasokeri. Lisää joukkoon kaakaovesi ja sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon vuorotetellen jauhoja ja ranskan kermaa kolmessa osassa. Sekoita vain sen verran että kaikki ainekset on sekaisin.  Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 18-20 minuuttia kunnes ovat kypsiä. Anna kuppikakkujen jäähtyä pellissä pariminuuttia ennen kun siirrät ne ritilän päälle jäähtymään.

Suklaakreemi-kuorrute (Alkuperäinen resepti Painted by cakes)

Minttusuklaakreemi

150g voita

3 rkl kaakaojauhetta

1,5 dl tomusokeria

2 ml piparminttuaromia tai 1/2 ml piparminttuöljyä (jätin pois)

2 rkl huoneenlämpöistä kahvia

Ota margariini huoneenlämpöön hyvissä ajoin, jotta se on pehmeää kreemin valmistamista varten. Vatkaa sähkövatkaimella kaikki kreemin ainekset sekaisin, kunnes kreemi on kuohkeaa. Pursota tai levitä veitsellä kuorrute jäähtyneiden kuppikakkujen päälle.