Eräänä myöhäisenä ilta keksin alkaa tiikerikakkua tekemään. Ainekset oli jo laitettu kuppeihin kunnes huomasin että meillä ei ole kananmunia. Avokki lähti viereiseen pikkukauppaan niitä hakemaan ja samalla minä aloin vatkaamaan sokerin ja voin vaahdoksi. Kauppa olikin kiinni joten edelleenkään ei ollut munia ja kakkun teko oli jo vaiheessa. Yksi valkuainen sattui olemaan kaapissa ja sen nakkasin taikinaan sekä kermaa nesteeksi. Tuumailin että tästä kakusta taitaa tulla melko muruista. Kakku ei paljoa kohonnut ja kun sen kumosin vuoasta alustalle niin näimme että kuinka muruinen kakku olikaan, kun kakku tipahti ulos vuoasta jo vähän kallistaessa ja samalla levisi ohi tason lattialle. Onneksi ei ihan kokonaan lattialle tipahtannut että päästiin kuitenkin maistamaan. Hyvää oli siltikin :D Resepti löytyy täältä.
Tällaisetkin kömmähdykset ovat niin ihania <3 Näistähän sitä oppii. Itsellä on usein niin, että en tarkista, että löytyykö varmasti kaikki tarvittavat ainekset kaapista.. Kunnes sitten huomaa, että jotain puuttuu :D
ReplyDeleteMukavaa juhannusta!
Kyllä oppii ja hyvät naurut saatiin. Eihän tämä niin vakavaa puuhaa ole. Jos ei olisi yhtään päästy maistamaan olisi saattanut harmittaa.
ReplyDeleteMukavaa juhannusta sinnekkin.
Suuri ilo on 'vispattu' pienistä murusista !
ReplyDeleteKaunista , makeaa Juhannusta !