Saturday 13 July 2013

Valkosuklaa-parapähkinä cookiet



   

Nyt sitten tarinaa joka ei liity leivontaan, mutta liittyy siihen miksi nämä keksit leivoin. Tarina alkaa surullisesti, mutta päättyy iloisesti. Viime elokuussa kun toinen kissavanhuksistani kuoli päätin, että kun kummastakin aika jättää niin alan Rekku Rescuelle kissojen kotihoitajaksi. Pippuri seurasi Remun tassunjälkiä paremmille metsästysmaille jo tämän vuoden maaliskuussa alussa, joten mahdollisuus kotihoitajana aloittamiseen tulikin nopeammin kuin kuvittelinkaan. Huhtikuun alussa meille muutti asumaan Kryyni, joka jäikin heti meidän omaksi kissaksi. Sen jälkeen hoidossa ovat olleet myös Frans ja Smirre. Hoitolaisista pidän omaa blogia täällä

Nämä keksit tein reilu kuukausi sitten Jaanalle ja Katjalle jotka kävivät kissan hakureissulla maakunnissa. Meille saapuivat tuomaan Smirreä hoitoon ja samalla heille annoin matkaevääksi keksejä. Auto olikin täynnä kisuja, pentuja pari kuljetusboxillista ja aikuisiakin liuta. Kesäisin kissoja tulee ovista ja ikkunoista hakemaan uusia koteja. Täällä Helsingin alueella on kotihoitopaikoista on huutava pula. Jos voit auttaa edes väliaikaisesti kodittomia kissoja niin käy katsomassa lisätietoja Rekkujen sivuilta tai Facebookista. Tai jos haluat auttaa muulla tavalla, niin Rekuilla on menossa Loukusta kotiin-kampanja johon tarvitaan tukea. Käykääpä katsomassa Facebookista kauhistusta josta viime viikkoina on kissoja pelastettu, sieltä löytyy myös lisätietoja miten kampajaan voi osallistua. 

Ja sitten se iloinen asia, Smirre on nyt varattu kivaan kotiin. Vaikka ehdin Smirreen jo kiintyä niin silti on ihanaa päästää Smirre aloittelemaan uutta elämään oman isännän kanssa. Vaikka omat mahdollisuudet auttaa on rajalliset niin voi sitä ilon määrää kun saa auttaa edes yhtä koditonta kisu parkaa löytämään kodin. Nyt jäädään odottamaan millainen onkaan seuraava hoitolainen, ei tarvitse odotella kauaa että saamme uuden  kissan hoitoon. Kissoja on ihan jonoksi asti odottamassa kotihoitopaikkoja. 

Alkuperäinen resepti löytyy täältä. Kuten näkyy niin minun keksit ei ole yhtään samannäköisiä kun alkuperäiset. Syykin tähän on selvä, laitoin liikaa voita :)

Valkosulkaa-parapähkinä cookiet
36kpl

340g huoneenlämpöistä voita
3½dl sokeria
1,2dl ruokosokeria (tai jotain muuta ruskeaa sokeria)
2 munaa
4 tl vaniljasokeria
9½dl jauhoja
4 tl. maissitärkkelystä
2 tl ruokasoodaa
1 tl. suolaa
3dl valkosukla rouhetta
2,3dl parapähkinä rouhetta

Kuumenna uuni 175asteeseen. Laita pellin päällä leivinpaperi.
Sekoita keskenään jauhot, maissitärkkelys, ruokasoodaa ja suola. Vaahdota toisessa kulhossa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat ja sekoita hyvin. Lisää joukkoon hitaasti jauhot ja sekoita kunnes on hyvin sekaisin. Kääntele joukkoon suklaa ja pähkinät. 
Paista 11-13 minuuttia. Cookiet näyttävät tosi pehmeiltä tullessaan ulos uunista mutta ne jatkavat kypsymistä vielä uunista otan jälkeenkin. 
Anna jäähtyä leivinpaperilla 5 minuuttia ennen kuin siirrät ne ritilälle jäähtymään kokonaan.
Säilytä ilmatiiviissä astiassa.

5 comments:

  1. Tässä nyt kun kissoista on kyse, käytän tilaisuuden hyväkseni ja mainostan Kattilaa. Aivan mahtava paikka ja heidän blogissa on kerrottu tapoja joilla voi auttaa kissoja. Sinä Maria varmaan tiedät paikan, mutta jospa joku lukija saisi tästä pienen sysäyksen :) Kaikenlainen vapaaehtoistyö ja lahjoitukset ovat enemmän kuin tervetulleita :)
    Tutustukaa Kattilan blogiin:
    http://kissakotikattila.blogspot.fi/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä että sana leviää (vaikka näin leivontablogin kautta :)). Monet eri järjestötö tekevät hienoa työtä eläinten hyvinvoinnin eteen ja jokaiselle pienikin lahjoitus tai avunanto tulee tarpeeseen.

      Täällä vietetään Smirren kanssa viimeistä iltaa yhdessä. Haikeaa mutta samalla ihanaa :)

      Delete
  2. Kiva tarina ja herkullisen oloiset keksit! Myös minä olisin halukas ensikodiksi, mutta täälä asustaa jo ennestään kaksi kisua. Toinen tuli meille katastrofiyhdistyksen kautta ja on nimeltään Sulo :) Sanni on meidän arvokas kissarouva, ikää jo kohtapuoliin kymmenen! Sulo pääsi parvekkeen kautta karkuun toissakesänä ja siinä samalla metsästäessäni omaa kisua turvaan niin autoin erästä toista kissansa hukannutta naista samalla. Onneksi saatiin yhteistyöllä myös hänen kissa turvaan ennenkuin talvi tuli. Tapaus lämmittää mieltä vieläkin kun sitä ajattelen. Suosittelen http://www.kissojensuojelu.fi/ :) Kiva kun löytää eläinrakkaita leipureita :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meilläkin on yksi oma kisu. Niin kävi että se ensimmäinen hoitolainen jäi omaksi heti :) Vaikka asutaan pienessä kaksiossa niin just tänne se yksi hoitolainen aina mahtuu. Meidän oma kissa on rento pakkaus niin ei ole moksiskaan vaihtelevista kavereista, vanhojen kissojeni kanssa tämä ei olisi onnistunut.

      Minäkin autoin alkuviikosta metsästämään karannutta kissaa ja täytyy sanoa että aikamoinen homma ja hyvä tuuri saa käydä että karkulainen löytyy. Ihanaa että teillä ja jollain toisella kävi hyvin etsinnöissä. Mekin löysimme kissan heti seuraavana päivänä.

      Käynpä katsomassa noita sivuja.

      Delete
  3. Ihanaa että autat kisu-raukkoja, teet tärkeää työtä! Keksit näyttävät suussa sulavilta. :p Itse olen kokeillut macadamia-valkosuklaamuffineita ja nekin oli ihan älyttömän hyviä. Pähkinät ja valkosuklaa sopivat tosi hyvin yhteen.

    Terveisin; tietosi vastaanottanut SLY 24 -parisi. :)

    ReplyDelete

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...